Kanadan sijaitsee Lumi-ilmaston alueella, jossa siellä on suurimmaksi osaksi kosteatalvinen ilmasto, jolloin on kylmä talvi ja lauhkea kesä(mereinen). Kasvustolta siellä on havumetsää. Maan sisäosissa on myös osittain aroilmastoa, vuoristoilmastoa ja tundraa, suurimmaksi osaksi kuitenkin kosteatalvista.

Kanada voidaan jakaa kuuteen alueeseen: Kanadan kilpeen, sisämaan tasankoihin, Suurten järvien-Saint Lawrencen alankoon, Appalakkeihin, Kordillieerehin ja arktisiin saariin.

Kanadan kilpi on vanha peruskallioalue, joka on noin puolet Kanadan pinta-alasta. Alue on muinaista kulunutta vuoristoa, sekä se ympäröi Hudsoninlahtea. Alue on jäätiköitynyt, joten maaperä on ohutta, kivistä ja huuhtoutunutta (maankohoamisalue).

Kanadan kilven kaakkoispuolella on Suurien järvien ja Saint Lawrence -joen alue, joka ulottuu Ontarion eteläosista Quebecin lounaisosiin. Quebecin itäpuolella ovat Appalakit. Kanadan kilvestä lounaaseen on Kanadaan ulottuva Suurten tasankojen jatke. Länteen mentäessä maa kohoaa. Tasankojen länsipuolella onkin useista vuoristoista muodostunut Kordillieerit. Kalliovuoret kohoavat tasankojen länsipuolella, ja Yukonissa sijaitseva Kanadan korkein vuori Mount Logan kuuluu Saint Eliasin vuoriin.

Kanadan pohjoisosan muodostavat arktiset saaret, jossa on monia suuria saaria.

Länsirannikolle on tyypillisiä jyrkkäpiirteiset kapeat vuonot. Poimuvuoret koostuvat mereen kertyneistä sedimenttikivistä. Jäätiköityminen on muovannut vuorten harjanteet teräviksi, ja pieniä onsilojärviä löytyy.

Jäätiköityneellä alueella on myös runsaasti järviä.

Maa-aines on moreenia ja harjumuodostumien kohdalla soraa. Pohjoisen sijainnin ja kylmän ilmaston vuoksi myös soistuminen on runsasta.

Kanadan alueella mantereella ei ole litosfäärilaattoja, mutta hieman länteen mentäessä merellä on laattojen erkanemissauma ja laattojen törmäysvyöhykkeet.
Tulivuoria ja maanjäristysalueita on Kanadan läntisellä puolella lähellä rannikkoa.